Aino on 16-vuotias, ja hänen pitäisi elää ihanaa, huoletonta nuoruutta. Hänellä on kavereita ja ihan hyvä koti, mutta siltikään mikään ei ole hyvin. Äiti ei ymmärrä Ainoa eikä Aino äitiä, eikä Aino osaa antaa kenenkään rakastaa itseään. Sitten tulee Kim. Astuu melkein päälle festareille eikä suostu lähtemään. Kopsuttelee lempeän sinnikkäästi Ainon suojamuuria, painostamatta ja rakastavasti. Kesän ja syksyn aikana Aino alkaakin vähitellen avautua sekä maailmalle että itselleen. Romaani sai Topelius-palkintoehdokkuuden vuonna 1992.